Ihonhoito

Iho on ihmisruumiin suurin elin, ja sillä on suojaava ja säätelevä tehtävä. Sen toiminta voi häiriytyä sekä sisäisten että ulkoisten tekijöiden kuten sään, hormonaalisten vaihteluiden, stressin, ravinnon, bakteerien ja ihosairauksien vaikutuksesta. Jokainen iho on erilainen, ja ihon terveenä pitämiseksi tai parantamiseksi sitä on tärkeää hoitaa hyvin. Esimerkiksi aknesta tai ihottumasta kärsivä ongelmaiho kaipaa erityisen paljon huomiota.

Jos haluatte keskustella lääkärin kanssa vaikkapa näistä ongelmista, Dokteronline.com voi järjestää teille vastaanoton verkkolääkärille. Lääkäri arvioi oireenne ja päättää mahdollisesta lääkehoidosta.

Ihonhoito: Ihonhoito on ihon puhdistusta ja hoitamista lotionilla, öljyllä, voiteella tai salvalla. Terveen ihon hoitamiseksi ja kunnossa pitämiseksi tarjolla on lukuisia tuotteita. Aknen ja ihottuman kaltaisissa iho-ongelmissa nämä tuotteet eivät aina riitä, ja ne saattavat jopa pahentaa oireita. Ihonhoitotuotteisiin lisätään nimittäin monia aineita, kemikaaleja, joihin aknesta tai ihottumasta kärsivä iho saattaa reagoida rajusti.

Ihotaudit ovat ihon ärtymiä, jota voivat aiheuttaa mm. sienet, virusinfektiot ja allergiat. Jotkin niistä ovat periytyviä: niitä kutsutaan genodermatooseiksi. Tässä käsittelemme lähemmin aknea, ruusufinniä ja ihottumaa.

Akne on tarttumaton ihotauti, jossa ihon talirauhaset tulehtuvat. Aknea esiintyy pääasiassa kasvojen T-alueella (otsa, nenä, leuka), selässä, niskassa, kaulassa ja hartioissa, ja se on yleisintä murrosiässä ja nuorilla aikuisilla 12–24 ikävuoden välillä. Myöhemmällä iällä aknea esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Talineritys on tärkeää, jotta iho ei kuivu.

Aknea on kolmea tyyppiä: komedoakne (musta- ja valkopäät), märkänäppyläinen akne (finnit) ja kystinen akne (tulehtunut, punoittava, kipeä iho). Aknesta voi jäädä arpia, jotka eivät häviä itsestään. Niitä on mahdollista hoitaa esimerkiksi laserkäsittelyllä.

Ruusufinni on ihosairaus, jossa laajentuneet verisuonet saavat ihon punoittamaan. Sitä esiintyy paljon 30–50-vuotiailla naisilla. Ruusufinnikohtaukset (flush) saavat ihon lehahtamaan punaiseksi, ja kasvoihin ilmestyy paukamia ja märkänäppylöitä. Ruusufinnistä kärsivillä ihmisillä ihon luonnollinen suojakerros on vaurioitunut, jolloin iho on alttiimpi ulkoisille tekijöille.

Ruusufinnin syytä voidaan etsiä orvaskeden heikentyneestä suojavaikutuksesta. Taudilla on todettu olevan yhteyttä myös karvatuppipunkkeihin. Näitä punkkeja esiintyy ruusufinni-ihossa kaksikymmentä kertaa useammin kuin terveessä ihossa. Flush-oireita, kuten kohtauksittain esiintyvää ihon punoitusta kutsutaan, voivat laukaista sääolosuhteet, vahvoja aineita sisältävät ihonhoitotuotteet, tupakointi ja stressi.

Ihottuma (ekseema) lasketaan ihotaudiksi, vaikka virallisesti se ei ole tauti vaan ennemminkin taudin oire. Ihottumalle on tunnusomaista kutina, punoitus, rakkulat, näppylät tai ihon halkeilu. Ihottumaa on monen tyyppistä. Tunnetuin muoto on atooppinen ihottuma, jota esiintyy 20 prosentilla lapsista. Atopia on synnynnäinen taipumus reagoida hiukkasiin kuten siitepölyyn tai pölypunkkeihin. Atooppiseen oireyhtymään kuuluvat heinänuha, ihottuma ja astma. Ne kaikki ovat oireita, jotka johtuvat elimistön yliherkkyydestä tietyille aineille. Tällainen ihottuma ilmenee usein jo nuoressa iässä. Muita ihottumatyyppejä ovat:

• Seborrooinen ihottuma. Punoittava iho ja kellertävää, rasvaista hilseilyä. Esiintyy useammin miehillä kuin naisilla.
• Kosketusihottuma. Kosketus tiettyjen aineiden kanssa aiheuttaa punoitusta ja kutinaa.
• Nummulaariekseema eli läiskä- tai kolikkoihottuma. Laikut ovat soikion tai kolikon muotoisia.
• Dyshidroottinen ekseema. Punoitusta ja hilseilyä säärissä, joskus myös turvotusta. Yleinen iäkkäillä ihmisillä.
• Jalkasilsa: Sienitulehdus jalkaterässä. Jalkasilsa ei varsinaisesti ole ihottuma.
• Silmänympäryksen ihottuma. Ihottuma silmien ympärillä saattaa turvottaa silmiä.

Lisäksi tehdään ero akuutin ja kroonisen ihottuman välillä. Akuutti ihottuma nousee nopeasti ja ilmenee punoituksena, turvotuksena, kutinana ja rakkuloina. Tämän jälkeen iho alkaa hilseillä ja punoitus vähenee. Kroonisessa ihottumassa hilseilyvaiheen jälkeen iho kovettuu ja ihon juonteet muuttuvat karkeammiksi. Tätä kutsutaan jäkälöitymiseksi. Kova, joustamaton iho voi halkeilla.

Kolmen edellä mainitun lisäksi ihotauteja on monia muitakin, esimerkiksi:

• Psoriaasi. Krooninen ihotauti, jonka tunnetuin muoto on plakkipsoriaasi. Sille ovat tunnusomaista punaiset läiskät ja hilseily, ja siihen voi myös liittyä nivelkipua. Perintötekijöillä on todettu olevan vaikutusta taudin puhkeamiseen.
• Nokkosihottuma eli urtikaria. Iholle nousee paukamia, jotka johtuvat verinahan turvotuksesta. Paukamat ovat nokkosihottuman oire. Turvotusta kutsutaan angioedeemaksi, koska sen aiheuttaa nesteen tihkuminen verisuonista.
• Syyhy. Tarttuva ihotauti, jonka aiheuttaa syyhypunkki. Pääasiallinen oire on kutina, mutta myös nesterakkuloita voi ilmaantua.
• Herpestulehdus. Melko harmiton ihotauti, joka yleensä paranee itsestään. Oireita ovat kivulias kirvely ja rakkulat.
• Couperosa. Harmiton, tarttumaton ihotauti. Sen aiheuttaa punaisten ja sinisten verisuonten lisääntyminen orvaskedessä. Kasvoissa näkyy joskus punaisia suonia.
• Vyöruusu. Virusinfektion aiheuttama ihottuma. Iholle nousee rakkuloita vyömäisenä ryppäänä. Rakkulat ovat kipeitä ja kutisevia. Sama varicella zoster -virus on myös vesirokon aiheuttaja. Jos lapsena on sairastanut vesirokon, virus saattaa myöhemmin aktivoitua ja aiheuttaa vyöruusun.
• Monenlaiset ihon virus- ja bakteeri-infektiot. Yhteistä kaikille näille sairauksille on se, että ne aiheuttavat ihossa näkyviä poikkeamia. Ne voivat olla väripoikkeamia kuten punaisia tai valkoisia läiskiä, mutta myös muita ihopoikkeamia kuten hilseilyä tai paukamia.

Toinen seikka, joka on ihotaudeille yhteistä, on niiden mukanaan tuoma häpeän ja turhautumisen tunne. Oireet ovat usein näkyviä ja vetävät puoleensa kysymyksiä tai oudoksuvia katseita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Noin joka kolmas tai neljäs ihminen, joilla on krooninen ihotauti, kaipaa myös psyykkistä tukea. Jos tauti aiheuttaa kutinaa, raapimisesta ja kutinasta voi muodostua ikävä noidankehä. Raapiminen pahentaa oireita entisestään ja on myös äärimmäisen turhauttavaa. Psyykkiset ongelmat on hyvin tärkeä ottaa vakavasti, jotta potilas voi löytää keinon pärjätä sairautensa kanssa ja välttää sosiaalisen eristäytymisen ja masentumisen.

Kuten yllä jo mainittiin, ihotaudin tunnistaa poikkeamista iholla. Sellaisia voivat olla punoitus, hilseily, paukamat, läiskät, halkeilu, pilkut, värimuunnokset ja niin edelleen. Oireisiin liittyy joskus kutinaa, kipua tai kirvelyä. Kysykää oireista asiantuntijalta, jotta saatte nopeasti oikeanlaista hoitoa. On paljon sellaisiakin iho-oireita, jotka eivät yleensä vaadi hoitoa, esimerkiksi rasvasyylät.

Mitä voitte tehdä itse? Jos toteatte ihossanne poikkeamia, on tärkeää kääntyä lääkärin puoleen. Hän voi määrätä lääkkeen tai antaa lähetteen erikoislääkärille. Kuiva iho voi aiheuttaa tai pahentaa ihottumaa. On siis tärkeää, että hoidatte ja kosteutatte ihoa hyvin. Jos teillä on ilmennyt oireita, on tärkeää, että hoidatte niitä oikein. Yrittäkää välttää kutisevan ihon raapimista. Aknen ja ruusufinnin kohdalla on tärkeää pitää silmällä, millaisissa tilanteissa oireita ilmenee. Sitä kautta voidaan päästä syiden jäljille, ja oikean hoitokeinon valitseminen helpottuu.

Ihotauteihin on yhtä monta hoitokeinoa kuin on ihotautejakin. Jotkut oireet häviävät itsestään, toiset vaativat kohdistettua hoitoa. Aknea voidaan hoitaa voiteilla. Vakaviin oireisiin määrätään joskus myös antibiootteja. Aknesta mahdollisesti jääviä arpia voidaan hoitaa laserkäsittelyllä.