Ruusufinni (rosacea)

Ruusufinni on yleinen krooninen ihosairaus. Sille on ominaista kirkkaanpunaiset läiskät poskissa ja nenässä. Ruusufinni ei ole tarttuvaa.

Ruusufinni vaikuttaa aknelta, mutta niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Se on krooninen ihosairaus, jossa kirkkaanpunaisia läiskiä esiintyy erityisesti poskissa, nenässä ja otsassa. Ruusufinniä esiintyy pääasiassa ihmisillä, joilla on vaalea iho. Nimi rosacea tarkoittaa kirjaimellisesti ”punainen kuin ruusu”. Punaisten läiskien lisäksi voi esiintyä näppylöitä, märkärakkuloita ja hiusverisuonia. Lisäksi ruusufinniä sairastavat ihmiset punastuvat useammin. Ruusufinnistä kärsivät pääasiassa 30−50-vuotiaat naiset.

Ruusufinni voidaan tunnistaa poskien, nenän, otsan ja leuan punaisesta, joskus purppuranpunaisesta väristä. Lisäksi iholla on näkyvissä hiusverisuonia (couperosa) sekä näppylöitä ja märkäpäitä. Kasvot voivat yhtäkkiä muuttua punaisiksi tai punastua. Jopa noin puolella ruusufinnistä kärsivistä ihmisistä on myös silmävaivoja, kuten kuivat tai vetistävät silmät.

Mustapäitä ei näy, eikä iho hilseile. Ihon turvotusta voi esiintyä, jos sinulla on paljon näppylöitä ja märkäpäitä ja nämä alueet voivat tuntua polttavilta. Yleensä oireet ovat hyvin ilmeisiä, eikä ruusufinnin diagnosoimiseksi tarvita lisätutkimuksia.

On kuitenkin monia muita ihosairauksia, jotka ovat samankaltaisia kuin ruusufinni, mutta vaativat erilaista hoitoa. Joissakin tapauksissa lääkärisi tekee myös ihobiopsian voidakseen varmistaa diagnoosin. Jos henkilöllä on ainoastaan couperosa, se ei tarkoita, että hänellä on ruusufinni eikä kyseessä ole punastuminen.

Ruusufinnin syitä ei tunneta, mutta siitä on olemassa useita teorioita. On mahdollista, että kasvojen verisuonet ovat erityisen laajentuneet, koska niihin virtaa enemmän verta, tai ruusufinni voi johtua verisuonten reaktiosta sisä- tai ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Tämä saa verenkierron pysähtymään, mikä johtaa tulehdukseen ja sitten ruusufinniin.
Toinen teoria on, että tietyn ihokoostumuksen seurauksena ihobakteeri, joka ei normaalisti koskaan aiheuta ongelmia, lisääntyy yhtäkkiä merkittävästi ja pahentaa tai ylläpitää tulehdusreaktiota.
Lopuksi tutkimukset ovat osoittaneet, että ruusufinni voi olla yhteydessä tyypin 1 diabetekseen ja muihin autoimmuunisairauksiin. Ruusufinni ei kuitenkaan ole seurausta huonosta hygieniasta, eikä se ole tarttuvaa.
Tiedämme, että on olemassa useita tekijöitä, jotka pahentavat ruusufinniä, kuten:

Ruoka ja alkoholi
Alkoholi laajentaa ihoverisuonia. Erittäin maustetuilla (tulisilla) tai kuumilla ruoilla, kuten kuumalla keitolla on sama vaikutus.
Koska ruusufinnistä kärsivien ihmisten nenä on usein kirkkaan punainen ja hieman turvonnut, muut erehtyvät luulemaan heitä alkoholisteiksi, joilla on niin kutsuttu ”juomanenä”.

Tietyt lääkkeet
Verisuonia laajentavat lääkkeet voivat pahentaa olemassa olevaa ruusufinniä. Näitä lääkkeitä määrätään pääasiassa iäkkäille ihmisille, joiden verisuonet ovat ahtautuneet. Myös kortikosteroideja sisältävät aineet (kuten hydrokortisoni tai triamsinoloni) pahentavat ruusufinniä.

Kortikosteroidien pitkäaikaisen käytön jälkeen voi myös kehittyä aknen kaltainen ihosairaus nimeltään ”steroidiakne”. Korkean verenpaineen hoitoon käytettävät lääkkeet (ACE:n estäjät, kalsiumkanavasalpaajat) ja sydänlääkkeet (nitraatit) voivat myös pahentaa oireita.

Ilmasto ja lämpötila
Ruusufinni on usein näkyvämpi ja sitä esiintyy enemmän talvella. Monet ruusufinniä sairastavat ihmiset huomaavat ihon paranevan kesällä, mutta toisilla ihovaivat pahenevat. Syynä tähän on luultavasti siirtyminen kylmästä lämpimään, mikä saa verisuonet laajenemaan. Sama tapahtuu kuuman suihkun jälkeen.

Mielenterveysongelmat
Ruusufinnistä kärsivät ihmiset tuntevat olonsa usein epävarmaksi kirkkaanpunaisten poskien ja nenän vuoksi. Vakavissa tapauksissa tämä voi johtaa masennukseen.

Kosmetiikka
Ruusufinnipotilaiden iho voi reagoida voimakkaasti tiettyihin voiteisiin, liuoksiin tai suihkugeeleihin. Jotkut tuotteet ovat paremmin siedettyjä kuin toiset ärsyttävien aineiden vuoksi. Tämä voi tehdä ihosta kivuliaan ja jopa polttavan tuntuisen.

Hormonit
Jotkut naiset huomaavat oireiden pahenevan vaihdevuosien aikana. Se voi liittyä ns. kuumiin aaltoihin.

Histamiinia sisältävät ruoat
Tietyt hedelmät ja vihannekset sisältävät paljon histamiinia, joka aiheuttaa verisuonten laajenemisen ja limakalvojen turvotuksen. Esimerkkejä ovat tomaatti, pinaatti, mango, kiivi ja avokado.

Lisäksi tiedetään, että ruusufinniä esiintyy usein useilla saman perheen jäsenillä.

Ruusufinnien lievissä muodoissa on tärkeää pyrkiä ärsyttämään ihoa mahdollisimman vähän. Älä käytä aggressiivisia ihotuotteita, kuorintatuotteita tai muita kauneushoitoja. Useimmissa tapauksissa nämä ovat todella haitallisia. Varmista myös, ettet puhdista ihoasi liian perusteellisesti ja voimakkaasti esimerkiksi meikkiä poistaessasi. Päivä- tai yövoide kuivalle tai kuivuneelle iholle on usein riittävä.

Jos kärsit polttavan tuntuisesta ihosta, kasvojen höyrykylpy voi tuntua mukavalta. Pyri lisäksi välttämään tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä, kuten kylmä ja kova tuuli, sauna, kirkas auringonvalo ja savuiset huoneet. Jos vietät paljon aikaa auringossa, muista aina käyttää aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 15. Vältä lisäksi verisuonia laajentavia aineita, kuten vahvoja yrttejä, alkoholia ja kuumaa ruokaa. Lopuksi, älä koskaan käytä kortikosteroidivoidetta kasvoille.

Ota yhteyttä lääkäriisi, jos sinulla on ruusufinni ja sinulla on myös seuraavia oireita:

• silmäkipu
• heikentynyt näkö
• et yhtäkkiä enää siedä valoa hyvin.

Nämä voivat olla vakavan silmätulehduksen oireita, joten sinun on saatava hoitoa nopeasti.

Jos sinulla on laajalle levinnyt ruusufinni ja ihollasi on paljon näppylöitä, märkäpäitä ja punoitusta, lääkärisi määrää ensisijaiseksi hoitovaihtoehdoksi tablettien ja voiteen yhdistelmähoidon. Lääkäri määrää todennäköisesti pitkän antibioottikuurin, jota joudut syömään noin kahdesta kuuteen kuukautta kerrallaan.

Lääkkeen vaikutus näkyy vasta muutaman kuukauden kuluttua. Esimerkkejä näistä antibiooteista ovat: minosykliini, tetrasykliini, doksisykliini tai klaritromysiini. Nämä lääkkeet ovat tehokkaita ruusufinnin hoidossa, koska niillä on myös tulehdusta estävä vaikutus. Silmävaivat voivat myös lievittyä antibioottihoidon aikana.

Doksisykliiniä on saatavana myös pieninä annoksina tuotenimellä Efracea. Tämän lääkkeen antibioottiannos on niin pieni, että sillä on vain tulehdusta estävä vaikutus. Se toimii erityisen hyvin pieniä märkäpäitä ja punaisia näppylöitä vastaan. Jos antibiootit eivät auta, lääkärisi voi määrätä Roaccutanea. Tämän haittana on, että sillä on monia ja joskus vakavia sivuvaikutuksia, eikä sitä tule antaa raskaana oleville naisille tai naisille, jotka haluavat tulla raskaaksi tai jotka mahdollisesti ovat raskaana.

Lääkkeiden lisäksi määrätään usein seuraavia voiteita:

• metronidatsolivoide tai -geeli (kuten Rozex tai Metronidatsol)
• Mirvaso-geeliä käytetään kasvojen punoituksen ja punaisten läiskien hoitamiseen. Vaikuttava aine on brimonidiini, joka voi tilapäisesti supistaa verisuonia ja vähentää punoitusta. Geeli voi vaikuttaa jo puolessa tunnissa.
• Antibiootit kosteusemulsiomuodossa, kuten klindamysiini tai erytromysiini.

Näitä voiteita levitetään iholle kahdesti päivässä. Noin kuuden viikon kuluttua keskustelet lääkärisi kanssa, miten hoito etenee ja auttaako se. Jos lopetat hoidon, on mahdollista, että oireet palaavat. Jos oireet eivät vähene riittävästi, yleislääkäri voi lähettää sinut ihotautilääkärille tai ihoterapeutille.

Jos nämä lääkkeet auttavat, mutta ihoverisuonet tai turvotus ovat edelleen näkyvissä iholla, niiden poistamiseen voidaan käyttää jotakin seuraavista vaihtoehtoisista hoidoista:

• laserhoito
• koagulaatio, jossa hiusverisuonet poltetaan kiinni pienellä neulalla
• ihon jäädytys
• plastiikkakirurgia (etenkin tukkoisen nenän korjaamiseksi).

Yllä mainitut hoitomenetelmät ovat yleensä varsin tehokkaita ruusufinnien hoidossa. Ruusufinni voi kuitenkin uusiutua, etenkin edellä mainittujen vaivan laukausevien ärsykkeiden ollessa läsnä. Yritä siis välttää ärsykkeitä niin paljon kuin mahdollista. Onneksi useimmilla ihmisillä vaiva muuttuu itsestään vähemmän vakavaksi vuosien mittaan.